Tämä kirjoittamisen aloitus tuntuu todella vaikealta. Asiaa on niin paljon, ettei osaa sanoiksi pukea.. Ainakaan sellaiseen luettavaan ja ymmärrettävään muotoon.
Mutta yritetään! Viisainta varmaan olisi kertoa tarkemmin itsestäni tähän alkuun.
Olen siis ihan tavallinen nuori nainen, joka puuhailee hevosten kanssa. Tällähetkellä omistan itse puolitoista hevosta ja ratsastettavia on jokunen kappale.
Saan olla kiitollinen "asiakkaistani", he ovat tukeneet ja auttaneet jaksamaan monessa asiassa. Sekä onni on, kun tuttavapiiriin kuuluu ammattihevostelijoita laidasta laitaan, koulu- ja esteratsastajia, sekä ravivalmentajia. Apu on aina lähellä, mikäli tilanne sattuu yllättämään ja mukavinta on saada eri perspektiiviä asioihin aina kannustavassa ja rohkaisevassa muodossa. Ilman heitä voisi olla ongelmia paljonkin! Suurin kiitos kuuluu kuitenkin näille karvaisille ja nelijalkaisille osapuolille, niillä tuntuu huumoria riittävän vielä, kun itseltä se on aikapäiviä sitten loppunut.
Asioissa täytyää edetä hevosen ehdoilla aina ja kaikki ratkaisut on tehtävä, vain hevosen etua ajatellen. Kokemusta haluan saada mahdollisimman laajasti, koska tällöin saan vertailun kohdetta toimiviin ratkaisuihin. Nuoren hevosen kouluttaminen on ehkä palkitsevinta, mutta samalla olo on sama kuin veitsenterällä tanssisi. Jokainen askel mietittävä tarkkaan, yksi lipahdus voi olla kohtalokas, molemmille.
Virheet on ne asiat, mistä me opimme.. Virheitä teemme kaikki, mutta tuskin kukaan koskaan tahallaan. Minä opin kantapään kautta kaikki, ainakin tähän mennessä. Siksi en nykyisin epäröi soittaa alan ammattilaiselle, jos jokin asia mietityttää tai kaipaan osviittaa tapahtumiin. Olen siis oppinut jotain; Ennakoinnin. Jos pyrkii ehkäisemään varmoja tulevia virheitä, kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, jottei niitä tule. Monesti raskaampaa lähteä korjaamaan, jo tapahtunutta virhettä.
Pyrin keskustelemaan hevosen kanssa eleillä aika pitkälle, luottamuksen täytyy toimia molemminpuolin, jotta homma toimisi. Jos joku osa-alue ei ota toimiakseen, on otettava askel taaksepäin ja mietittävä missä meni vikaan. Yleisin syy mielestäni on se, että kiireellä edetessä ei anneta toisen pureskella tarpeeksi uutta asiaa. Tällöin kun siirrytään jo seuraavaan vaiheeseen, tipahtaa toinen "kärryiltä". Hevonen pyrkii viestimään ihmiselle, että on hämmentynyt "Anteeksi kuinka, nyt en ymmärtänyt.." Sellaisessa tilanteessa helposti hevosen käytös on tulkittavissa vikuroinniksi ja saatetaan rangaista eitoivotusta käyttäytymisestä, mutta tällöinhän me vahvistamme hevosen jo valmiiksi negatiivista suhtautumista uuteen asiaan. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, mitä haluan välttää.. Siksi rakkaat tukihenkilöni saavatkin mitä ihmeellisimpiä puheluita joskus.. Minä jossittelen ja punnitsen vaihtoehtoja, tärkeintä olisi pysähtyä kuuntelemaan hevosta. Kun oikein tarkkaan kuuntelee, se kertoo kyllä mikä on hätänä.
No sitten minun "salainen" (eli kaikille hyvinkin selvä) intohimoni, välineurheilu! Vaikka muuten miten olisi jalatmaassatyyppi, en voi vastustaa muotivillityksiä ja merkkien bongailua. Tämä olkoon nyt minun heikkouteni, kaikilla meillä semmoiset on ja minulla tämä. Hupsu aikuinen nainen laittaa viimeiset roponsa kuvastossa vilahtavaan ihanan väriseen pikeurin huiviin, pipoon tai housuihin. Mieheni taivastelee ja naureskelee minun höpshähdyksilleni, tosin ilme usein vakavoituu, kun hintalappu sattuu putoamaan näköetäisyydelle.
Ja nyt, miksi minä sitten aloin kirjoittamaan? Noh, tuttavapiirissä monet ovat kaipailleet minun kannanottoja ja mielipiteitä yleisellä tasolla pyöriviin asioihin ja hiukksen kuulumisia omista tekemisistä. Rakastan asioiden pohdiskelua ja ongelmien ratkaisua. Mutta lähinnä se, miksi tänne kirjoitan, olette te mahdolliset lukijat.. Koska minusta olisi avartavaa lukea teidänkin mielipiteitä asioista, jokaisen mielipide on tärkeä, ainakin minulle. Lisäksi minusta olisi hienoa seurata saman henkisiä blogeja, tietysti monenlaiset asiat kiinnostaa! Kuvia laitan heti, kun mahdollista. Olen hiukan arka laittamaan tänne julkisesti mitään kuvamateriaalia itsestäni tai hevosista, koska netillä osaa myös melko negatiivinen vaikutus joskus asioihin. Siksi toivon, että tämä blogi pysyisi asiallisena ja hyväntuulisena. Kirjoitan mielelläni hyvin teemamaisesti asioista, tarvitsen yhden selkeän aiheen, josta kirjoittaa. Voitte ehdotella aiheita vapaasti. Olette kaikki tervetulleita omina itsenänne, olisi mukavaa saada tätäkin kautta uusia tuttavuuksia lajin parista (ja sen vierestä). Pahoittelen kirjoitusvirheitä.
Hevosaiheinen blogi, jossa käsitellään minun hevosarkea sellaisena, kuin se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetään keskustelu asiallisena.